Elinikäisellä oppimisella ja sparrauksella lokerointia vastaan

Työelämän muutokset ja epävarmuus haastavat erityisesti kokeneita työnhakijoita. 58-vuotias Riitta Halonen löysi lopulta paikkansa sinnikkään työnhaun, jatkuvan oppimisen ja vahvan itseluottamuksen avulla. Hänen tarinansa osoittaa, kuinka elinikäinen oppiminen ja asenteen merkitys voivat avata uusia ovia, vaikka kokemusta ei aina osata heti arvostaa.

Työelämän murros haastaa kokeneemmatkin ammattilaiset. 58-vuotias generalisti, koki työnhaun todellisuuden vuosina 2023–2024 aikana, jolloin epävarmuus lisääntyi ja kilpailu kiristyi.

Kun Riitta Halonen jäi työttömäksi, hän ei vielä tiennyt, että edessä olisi reilun vuoden mittainen työnhakuprosessi – täynnä uusia oppeja, oivalluksia ja oman identiteetin kirkastamista."En ollut koskaan ennen ollut työttömänä", Riitta kertoo. "Siksi lähdin heti hakemaan apua, en jäänyt yksin tilanteen kanssa." Työsuhteen päättyminen tapahtui yhteisymmärryksessä entisen työnantajan kanssa.

Riitta osallistui maksulliseen työnhakuvalmennukseen, jossa oma osaaminen ja vahvuudet kirkastuivat. Hänelle oli tärkeää saada takaisin tunne merkityksellisyydestä, jota työn puuttuminen hetkellisesti horjutti. "Kun arki rytmittää elämää vuosien ajan, tyhjyys voi tuntua musertavalta. Valmennus toi ryhtiä päiviin ja palautti uskoa itseen."

Tämän lisäksi Riitta osallistui myös työvoimatoimiston järjestämiin valmennusohjelmiin, kuten SIB-hankkeeseen, sekä oli mukana pilotissa, jonka kautta sai jatkuvaa sparrausta työnhakuun. Näissä prosesseissa keskeiseksi nousi vertaistuki ja ammattilaisten tuki sekä tunne siitä ettei ole tilanteessa yksin. ”Minulla oli ympärillä ihmisiä joiden kanssa keskustella ja jakaa ajatuksia. Olen painottanut tätä muillekin: yksin ei pidä jäädä."

Riitta panosti hakemusten laatuun – vuoden aikana hän lähetti noin 40 hakemusta. Jokainen hylkäys sattui, mutta palautteesta oppiminen oli avain: hakemuksia ja omaa strategiaa hiottiin jatkuvasti. Hän soitti jokaiseen hakuun rekrytoijalle. Silti useimmiten vastaus oli sama: “Etsimme toimialaosaamista.”

Toimialasidonnaisuus osoittautui merkittäväksi esteeksi. Riitta ei kokenut ikäänsä liittyviä ennakkoluuloja suoraan, mutta toimialakokemuksen puute oli toistuva hylkäysperuste. “Kun Matti lähtee, haetaan paikalle uusi Matti”, hän kiteyttää. Generalistin monipuolisuus ja nopea omaksumiskyky ei aina mahdu tiukkaan lokerointiin.

Työnhaun keskellä Riitta tarttui oppimisen mahdollisuuteen. Uusi opiskelu toi rytmiä arkeen, kasvatti osaamista ja loi merkityksellisyyttä. “Elinikäinen oppiminen ei ole vain trendisana – se on selviytymiskeino tässä ajassa”, hän toteaa. Tänään hän puhuu kokemuksestaan avoimesti ja kannustaa muita samassa tilanteessa olevia hyödyntämään kaikkia mahdollisia resursseja.

"Työnhaku on täysipäiväistä työtä. Mutta kun sen ottaa systemaattisesti ja hakee siihen tukea, voi samalla kasvaa ihmisenä. Nyt tiedän tarkemmin, mitä osaan ja mitä haluan."

Lopulta oikea paikka löytyi. Työnantaja oli tehnyt kotiläksynsä ja arvosti Riitan osaamista – vaikka hän tuli toimialan ulkopuolelta. Nykyisessä työpaikassa ikädiversiteetti on arkea. “Meistä jokainen on joskus 55-vuotias. Jos Suomi sulkee silmänsä yhdeltä ikäryhmältä, menestymisen mahdollisuudet kuihtuvat.”

Kyse ei ole pelkästä työllistymisestä vaan arvostuksesta ja tasavertaisuudesta. Hän uskoo, että kokemus tuo rauhaa ja resilienssiä – ominaisuuksia, joita nuoremmat työntekijät tarvitsevat rinnalleen. "Ikä on vain yksi erilaisuuden muoto. Me kaikki olemme erilaisia, ja juuri siksi tarvitsemme toisiamme."