Kokemus on yrityksiä, erehdyksiä ja onnistumisia

Kun puhelin ei soi, mieltä alkaa kalvaa, mistä voisi olla kysymys. Kokenut talousammattilainen Jari Merjovaara, 61, kertoo oman tarinansa, miten hän löysi oman arvonsa kiristyvillä työmarkkinoilla.

Vielä vajaa kaksi vuotta sitten Jari Merjovaara työskenteli Nokiassa, jossa hänellä oli pitkä ja monipuolinen esimiesura sisäisen laskennan parissa eri funktioissa ostosta myyntiin ja tuotekehitykseen. Yt-neuvotteluja alkoi olla kiihtyvään tahtiin ja pelko siitä, että jonain kertana uutta sijoitusta talon sisällä ei ehkä tulekaan, alkoi hiipiä mieleen.

Elettyään huimia vuosia jatkuvien muutosten, haasteiden ja oppien yhteen liimaamana Nokian piti olla elämäntyöpaikka. Eikä eläkkeeseen ollutkaan enää kuin muutama vuosi, kun yhteistoimintaneuvotteluissa oli Merjovaaran vuoro astua sivuun yhteiseltä tieltä. Merjovaara irtisanottiin. Alkoi uuden työpaikan haku.

”Huomasin, ettei haastattelupyyntöjä oikein tullut ja nekin, jotka tulivat, olivat julkiselle puolelle. Olin keskittynyt koulutuksessa uudenaikaiseen talousraportointiin. Nyt tarvitsi miettiä asioita vähän uudestaan. Näin itseni yrityspuolella, mutta siellä ei nähty minua”, Jari Merjovaara pohtii. Samalla piti arvioida myös palkkatasoa.

Jossain kohtaa loputon hakemuksien lähettäminen alkoi menettää merkitystään, eivätkä asiat edenneet.

”Kieltämättä alkoi mieleen hiipiä ajatus, että onkohan kyse iästä.”

Nokiassa todella pyrittiin löytämään irtisanotuille töitä. Konsulttiyhtiö auttoi taustalla. Onneksi Merjovaara ei siis tipahtanut tyhjän päälle vaan muutosturvan mukana tuli tukea työnhakuun, hakemuksien ja CV:n laatimiseen.

”Olin Nokiassa käynyt läpi oikeastaan koko organisaation ostosta myyntiin ja sieltä edelleen tuotekehitykseen matkapuhelinverkkopuolella. Yhden vuoden pätkän tein tytäryhtiön palveluksessa Hollannissa. Se oli aikaa, jolloin suomalainen yritysmaailma ei ollut vielä niin kansainvälistä kuin nykyään. Nokialla olen oppinut hirvittävän paljon.”

Yksi uran tärkeimmistä opeista tuli puhuttelun kautta. Silloinen yksikön johtaja Sari Baldauf kutsui Merjovaaran toimistoonsa. Laskelmissa oli virhe.

”Kun tulin taloon vuonna 1990 nuorena ekonomina, ajattelin että kustannukset ja tuotot ovat ne tärkeimmät. Nyt Sari oli löytänyt sieltä virheen. Ja aika isonkin virheen.”

Baldauf tähdensi, että pääomaerät ovat äärimmäisen ratkaisevia jopa kustannuspaikkatasolla.

”Hän sanoi, että pidäkin huoli, että jatkossa nämä numerot ovat oikein. Opetus oli, että pitää osata nähdä, mikä asiakkaalle on tärkeintä. Kyllä raporttien tulee olla oikein eli niissä ei saa olla virheellisyyksiä, tämmöinen perusasia pitää olla kunnossa.”

Kaikki tekevät virheitä. Niiden kautta otetaan opiksi ja varmistetaan pohjaa myös onnistumisille. Se on käytännön oppimista. Kiitollisuus entistä työnantajaa kohtaan on valtava.

Merjovaaran tiiminsä kanssa kehittelemä parin vuosikymmenen takainen hinnoittelumalli on vieläkin käytössä.

Merjovaara on talousammattilainen, joka ”osaa tanssittaa numeroita”. Sellaiseksi sanotaan ihmistä, joka työskentelee lukujen ja datan parissa, usein prosessoiden niitä paljastaakseen kaavoja ja uusia näkökulmia, aivan kuten tanssija vuorovaikutuksessaan musiikin ja liikkeen kanssa.

Vanha sanonta, ”kun hätä on suurin, on apukin lähellä", osoittautui paikkansa pitäväksi. Merjovaaran poika vinkkasi isälleen Espoon kaupungin Talent Hubista, jonne oli meneillään haku. Isähän totteli ja pyrki mukaan. Tästä alkoi matka kansainvälisten lahjakkuuksien ja osaajien kanssa. Samalla avautui henkilökohtaisen kehittymisen polku, uusi ulottuvuus ja mahdollisuus mentoroida muita.

Merjovaara koki innostavana jakaa ammattitaitoaan ja osaamistaan. Samanaikaisesti vuorovaikutuksesta saa itselleen paljon. Kun yhden oven avaa, avautuu helposti muitakin.

Syksyllä 2024 Reetta Rajala haki avukseen vapaaehtoisia toimijoita 55 Rise and Shine -liikkeeseen. Jari Merjovaara oli valmis toimintaan ja on siitä lähtien auttanut liikettä data-analytiikan kanssa. Eikä ole lipumassa pois. Monimuotoisuus työelämässä on arvo, josta tulee pitää kiinni.

Tänä päivänä Merjovaara työskentelee taloussuunnittelijana Helsingin kaupungin perusopetusyksikössä. Työ jatkuu tällä erää ensi vuoden heinäkuuhun.

”Olen ollut siellä muutaman kuukauden, joten olen vielä vähän harjoittelija”, Merjovaara naurahtaa.

Julkisella puolella anonyymirekrytointi ehkä auttaa pääsemään ensimmäisen vaiheen yli, jolloin mahdollisuus prosessissa etenemisessä kasvaa.

”Minulle on tärkeää pitää itseni monella tavalla aktiivisena: fyysisesti, mentaalisesti ja taidoiltani. Olen utelias ja kiinnostunut kaikesta uudesta. Tunnen itseni ikääni nuoremmaksi. Pidän kunnostani huolta, tapaan ihmisiä, bloggaan LinkedInissä ja asetan itselleni ammatillisia tavoitteita.”

"Aktiivisuus on paljon enemmän kuin pelkkää hakemusten lähettämistä", Jari Merjovaara summaa.